Valmistautuminen paikan päällä - 1 päivä Ironman Nizzaan

Torstaina päästiin siis mukavasti perille, ja kohteessa meitä odottikin tieto taksikuljettajien lakosta. Koko julkinen liikenne oli aivan sekaisin, mutta onneksi sain serkkuni ranskalaiselta miesystävältä kyydin. Pyöräni oli hänen luonaan pari viikkoa, joten kätevästi sain myös sen samalla itselleni. Monilla muilla oli isompia vaikeuksia ja hotellilla eräs lontoolainen mies kertoi kävelleensä lentokentältä (10km), koska ei päässyt bussiin. Hän oli myös tulossa kisaamaan, mutta ilmeisesti pyöränsä oli tulossa myöhemmin, joten sitä ei sentään joutunut raahaamaan. Ei ehkä kuitenkaan optimaalinen valmistautuminen hänellä, :D

Maalisuora oli vielä rakenteilla

Majoittumisen jälkeen kävin tietenkin rekisteröitymässä ja tutustumassa Expon tarjontaan. Ensimmäisellä visiitillä en vielä ostanut muuta kuin uimalasit. Rekisteröitymispisteessä huomiota herätti vapaaehtoisten erittäin huono kielitaito, mutta onneksi siellä oli myös pari nuorempaa henkilöä, jotka osasivat puhua englantia tällaiselle ulkomaan pellelle. Se vaan hiukan nauratti, että jos ranskalainen ei osaa sanaakaan englantia ja sanot "i'dont understand french", niin ranskan molotus jatkuu vaan kovemmalla äänellä. Olisipa kielten oppiminen niin helppoa. :D

Kun olimme kaikki heltrin pienestä ydinporukasta (Jaakko, Tommi, Miska) saaneet rekisteröityä ja koottua pyörämme, päätime vielä lähteä lyhyelle iltalenkille Monacon suuntaan. Ajaminen tuntui todella hyvältä ja jaloissa oli kokoajan sellainen tunne, että tekisi mieli laittaa kaikki peliin, mutta maltoin kuitenkin mieleni. Tämä kuitenkin tietää hyvää kisaa ajatellen. Palautuminen treeneistä on onnistunut ja kunto on kohdallaan.


Perjantai-aamuna tein sitten lyhyen uintitreenin. Olin ostanut kesäkuun alussa uuden märkäpuvun, joka olikin sitten todella jämptin kokoinen. Luulin sitä ensiksi liian pieneksi ja sain siihen pari reikääkin, kun yritin pukea päälleni. Kuitenkin kokeilin reikien paikkauksen jälkeen vielä uudestaan Suomessa ja sainkin myös vetoketjun päälle ja pukuhan tuntui oikein hyvältä. Otinkin molemmat puvut mukaan ja nyt päätin sitten kokeilla uutta pukua ensimmäisen kerran vedessä. Yritys hyvä kymmenen. Sain sen nyt kaverin avustuksella päälle, mutta onnistuin taas aiheuttamaan pari uutta reikää siihen. Siis pukuhan tuntui muuten aivan mahtavalta uidessakin, mutta se ei nyt vaan sovi kaltaiselleni rähmäkäpälälle. Ehkä jos kaikki kisapuvut ovat tällaisia, niin tyydyn jatkossa harrastelijapukuihin. :D Eli en käytä sitä kisassa ja uusien reikien paikkaamisen jälkeen lähtee puku myyntiin, luonnollisesti jonkin verran kuitenkin kärsin näistä rei'istä taloudellisesti, mutta niin voi käydä. :)

Noh, vanha puku päälle ja sillä kevyt uintitreeni upean kirkkaassa vedessä. Muutama starttiharjoitus tuli tehtyä rannasta. Täytyy sanoa, että startti tulee olemaan hyvin hankala kivisellä alustalla 3000 urheilijan ympäröimänä. Treenissä en kokenut ruuhkaa, sillä meinasin uida vain yhden selkäkelluntaa harrastaneen mummelin yli. :)

Iltapäivällä oli vuorossa 20min juoksu, jonka olisi kyllä voinut jättää tekemättäkin. Se pari kuukautta kadoksissa ollut pohjekipu tuli nimittäin takaisin. Venytyksellä sain rentoutettua siten ettei haitannut juoksua, mutta eihän se kipu koskaan hyvä asia ole. Vähän pahastihan se näyttää siltä, että se saattaa akillesjännekin taas ärtyä, koska tämä pohjekipu sen on aiemminkin laukaissut. Toivottavasti pystyn kuitenkin tekemään suht ehjän juoksun. Juoksuvauhti oli kuitenkin hyvää, joten siinä mielessä asiat ovat hyvin. Nyt tätä kirjoittaessa pohkeen alaosassa tuntuu edelleen, joten vähän lisäjännitystähän tämä tuo.

Perjantai-iltana käytiin pastapartyssa, joka sijaitsi jossain kauempana. Menimme paikalle järjestäjän tarjoamalla linja-autokyydillä. Sapuskat olivat kyllä taattua Ironman-laatua, sanoisin yhtä hyväksi kuin Lanzarotella, parempi kuin Klagenfurtissa. Pasta-partyn tapahtumapaikka sensijaan oli aivan ylivertainen. Mukavasti tilaa isosta vierasmäärästä huolimatta ja aurinkoinen taivas kattona. Sapuskat olivat myös herkullista ja vatsa tuli täyteen.

Me suomalaiset pääsimme pasta partysta poistuessamme elementtiimme: jonottamaan.

Tänään lauantaina vuorossa olikin sitten erittäin kevyt päivä varustekassien pakkaamisen ja pyörä check inin muodossa. Tein tällä kertaa kaiken huolella ja käytin aikaa vähän enemmänkin. Pari pointtia edellisestä kisasta oppineena. Uinnin varusteet menevät nyt erilliseen muovikassiin eikä varustesäilytyskassiin. Tämä pussi menee mukanani rannalle asti ja heitän vasta tyhjän pussin menemään. Tällä varmistun ettei Klagenfurtin virhe (uimalasien unohtuminen) pääse toistumaan. Toinen pointti myöskin Klagenfurtista opittuna. Suolaa (ja salmiakkia) löytyy nyt jokaisesta varustepussista special needs bageja myöten.

juoksupussit. Geelivyö tuli tähän
vielä lisäksi kuvan ulkopuolelta

uintivarusteet

pyöräpussit, tähän lisäksi
aurinkolasit ja aurinkovoide

Lyhyiden yöunien jälkeen siis tärähtää ja se Ironman Nizza vihdoin pääsee käyntiin. Luvassa on pitkä rankka taistelu kovassa helteessä ja vastoinkäymisiltäkään ei varmasti vältytä. Toivottavasti ne eivät ole kuitenkaan ylitsepääsemättömiä.